Kuinka uuttaa aktiiviset aineet kasveista?

Yhdistelmäjärjestelmä, joka sisältyykasviton erittäin monimutkainen, ja sen tyyppien lukumäärä ylittää usein perinteisen kognitiivisen ulottuvuuden. Erilaisten yhdisteiden pitoisuudet eivät eroa merkittävästi, vaan myös yleinen ero eri kasviyhdisteryhmien välillä on hyvin ilmeinen.

Yleisluokituksen näkökulmasta kasviyhdisteet voidaan yleensä jakaa kahteen luokkaan: toinen on tähän luokkaan kuuluvat primaariset aineenvaihduntatuotteet, kuten proteiinit, aminohapot jne.. Ne ovat kasvien ydinaineita ylläpitämään elämän perustoimintoja; Toinen on sekundaariset metaboliitit, kuten alkaloidit, flavonoidit, terpenoidit jne., jotka muuttuvat joistakin primäärisistä metaboliiteista monimutkaisten aineenvaihduntaprosessien kautta kasveissa. Tällä hetkellä niiden erityisiä rooleja kasvien fysiologisissa toimissa ei ole täysin tutkittu.

Poisto: Tämän linkin kaavio määräytyy pääasiassa kohdeyhdisteen fysikaalisten ja kemiallisten ominaisuuksien perusteella (joka kattaa keskeiset indikaattorit, kuten happamuuden, lämpöstabiilisuuden ja liukoisuuden), ja ydintarkoituksena on maksimoida ja stabiloida kohdeyhdisteen uuttaminen. Yleisiä uuttomenetelmiä ovat vesikeittäminen, orgaanisen liuottimen lämpöpalautus, ultraääniuutto jne.; termisesti epästabiileille yhdisteille tulisi valita matalan lämpötilan uuttomenetelmät, kuten kylmäupotus, erittäin matalan lämpötilan kriittinen uutto jne. Uuttoliuottimien valinnassa on yhdistettävä yhdisteen polaarisuus ja happamuus ja emäksisyys. Esimerkkinä alkaloideista, koska ne ovat emäksisiä, käytetään useimmissa tapauksissa happouuttoa, jolloin alkaloidit muodostavat ensin helposti veteen liukenevia suoloja. Suorita uutto loppuun ja palauta sitten alkuperäinen rakenne alkalointikäsittelyllä; voit myös käyttää alkaloideja vapauttaaksesi ensin alkaloidit ja valita sitten sopivan polaarisen liuotin uuttamista varten. Katso sitten polysakkarideja, useimmat näistä ainesosista liukenevat helposti veteen, vaikeasti liukenevia alkoholeihin, yleensä vesiuutolla ja alkoholisaostuksella alustavan uuton ja puhdistuksen suorittamiseksi loppuun. Kasviyhdisteiden laajan valikoiman vuoksi niitä ei ole lueteltu tässä.

Puhdistus: Sen ydinajatus on samanlainen kuin uuttamisen, mutta se vaatii suurempaa erotustarkkuutta. Yleensä uutto suoritetaan yhdisteiden polariteettieron mukaan ja uutteet jaetaan alustavasti eri polaarisiin komponentteihin, minkä jälkeen silikageelipylväskromatografia, geelipylväskromatografia, makrohuokoinen uutto- ja hienojakoinen adsorptio sekä muita korkeavirtaushartsi-adsorptiomenetelmiä. erottaminen. Näiden tekniikoiden erotusperiaatteet vastaavat yhdisteiden polariteettieroa, molekyylipainon kokoa, affiniteettieroa hartsiin, jakautumiskertoimen eroa eri liuottimissa jne. Joillekin yhdisteille, joilla on alhaiset puhtausvaatimukset tai erityisominaisuudet, joskus puhdistustavoite voidaan saavuttaa vain uudelleenkiteyttämällä. Puhdistusprosessi kestää kaiken kaikkiaan pitkään ja vaatii riittävää huolellisuutta ja kärsivällisyyttä.

Tunnistaminen: Yhdisteen rakenteen tunnistamisvaiheessa käytetään yleensä ydintekniikoita, kuten ydinmagneettista resonanssivetyspektroskopiaa, hiilispektroskopiaa ja röntgenkidediffraktiota yhdisteen tarkan konfiguraation selventämiseksi; samaan aikaan ultraviolettispektroskopiaa ja infrapunaspektroskopiaa täydennetään antamaan lisätodisteita yhdisteen rakenteelliseen tunnistamiseen.